HISTORIA 2017-11-25T15:39:00+00:00

SOINILANSALMEN HISTORIA PÄHKINÄNKUORESSA

Soinilansalmella on ollut 1500-luvulta lähtien pysyvää asutusta, josta on myös kirjallista tietoa

Kampakeraamiset löydöt viittaavat vielä paljon vanhempaan aikaan eli kivikauteen.  Esimerkiksi Turpeensalmen seuduilta löydetyt kampakeraamiset astianpalat ja asutuksen jäljet sekä Pöljänniemeltä 1963 löydetty korutaltta kertovat siitä.

Isoviha 1714-21 on taas jättänyt pysyviä merkkejä kylän asuttamisesta.  Pöljänniemeltä löydetty hautapaikka vainajineen on todisteena tältä ajalta.

Monet sodat ja rajankäynnit ovat vaikuttaneet kylän asutukseen.  Vesistörikas ympäristö on taannut ihmisille ravinnonsaannin ja liikkumisvapauden sekä suuret salot erämiehille riistan.

TOIMINNAN HISTORIAA

Soinilansalmen kylä on ollut kautta historiansa toiminnallinen kylä.  Toiminnallisuuden puolesta puhuvat vilkas ja rikas hengellinen elämä, jota on ollut 1870-luvulta lähtien.  Suurimpana vaikuttajana on ollut evankelisluterilainen kirkko, mutta myös eri herätysliikkeet ja uskontosuunnat ovat vaikuttaneet kylällä.

Soinilansalmelaiset saivat luvan aloittaa kansakoulun toiminnan vuonna 1927.  Varsinaista koulurakennusta ei ollut, joten toiminta alkoi vuokratiloissa Kivimäen isossa tuvassa.  Ensimmäinen opettaja oli Elsa Ester Jääskeläinen ja oppilaita oli n. 30.  Koulun toiminta siirtyi Ilokselle Lahja Räisäseltä vuokrattuun Kivipuron taloon, koska kesällä 1929 tuli poltti Kivimäen rakennuksen.  Ilokselle vaihtui myös opettaja, joka oli Anna Kaisa Ripatti.  Hän oli opettajana kevääseen 1930, jonka jälkeen Lempi Jylhä aloitti pitkän opettajanuran soinilansalmelaisten parissa. Koulu toimi Iloksella kaksi lukuvuotta.  Niin Kivimäellä kuin Iloksellakin koulu toimi ns. supistettuna kouluna, jossa oli oppilaita neljällä eri luokalla.

Syksyllä 1931 valmistui uusi koulurakennus keskelle kylää kauniille saarelle eli Parkkolansaareen, joka otettiin juhlavasti käyttöön.  Koulun vihkiäispuheessaan kirkkoherra, rovasti Pekka Karhu lausui unohtumattomat sanat: ”Tänne Soinilansalmelle kun tulee, täytyy ihan ottaa hattu päästä, tämä on niin kaunista seutua.”

UUDET OVET AVAUTUVAT

Koulutyön aloittaminen avasi heti alusta lähtien myös uusia ovia kyläläisille.  Opettaja Elsa Ester Jääskeläinen aloitti kylän nuorten parissa seuratoiminnan opintopiirin ja kuoron merkeissä.  Piirit olivat suosittuja ja nuorisoa osallistui toimintaan Kolarinsaaresta, Karvilanniemestä ja Lylymäen Alapellosta saakka.

Opettajan vaihtumisen myötä toiminta ei lakannut, koska Anna Kaisa Ripatti jatkoi innokkaana toimintaa.  Näiden opettajien toiminta loi hyvän kasvualustan ja perustan kylän toiminnalle, josta saamme nauttia vielä tänäkin päivänä.  1955-56 merkittäviksi henkilöiksi nousivat kanttori-nuoriso-ohjaaja Matti Pesonen ja pastori Pertti Luikku, jonka sijaintipaikka oli Näädänmaan pappila. Matti Pesonen veti kylällä nuorisopiiriä. Luikku oli innokkaita musiikkimiehiä ja hänen toimestaan kyläkuoroja perustettiin yhdeksälle kylälle ympäri pitäjää.  Kuorossa opetus oli tehokasta kahden innokkaan musiikkimiehen ansiosta ja edelleenkin kylältämme löytyy näiden musiikkimiesten innoittamia ”kuoropoikia ja kuorotyttöjä”, joilla lauluharrastus jatkuu edelleen.

TOIMEENTULON HISTORIAA

Kautta aikojen maanviljelys, metsätyöt, kalastus ja metsästys ovat antaneet toimeentulon soinilansalmelaisille.  Alueen vesistörikkaus vaikutti myös teolliseen toimintaan.  Mainitsemisen arvoisia ovat kaksi veneveistämöä; Kivimäen veneveistämö ja Jousniemen veistämö.  Kerrotaan myös, että Parkkolansaaren Kinnusilla oli kaksi rahtialusta, joista toinen liikkui soutaen toinen purjeilla. Lisäksi Höyrylaiva Oy:n osakkaina olivat talojen isännät mm. Juho Huovinen ja Juoso Räisänen.  Laivaliikennettä kylällä oli 1920- 1936 välisenä aikana.  Höyrylaiva Kalla ja Louhi liikennöivät kuljettaen matkustajia sekä yksityisten ja kauppiaitten tarvitsemia tavaroita.

1900-1910 välisenä aikana toimi Kivimäen Räisästen tiilitehdas Iloksenjoen rannalla.  Parhaimmillaan tiilitehdas työllisti kymmenkunta henkilöä ja tiiliä valmistui enimmillään vuodessa 120.000 kpl.  Tiiliä vietiin Kuopioon, joita käytettiin mm. seuraavien rakennusten rakentamiseen; Kuopion lääninsairaala, Tyttölyseo ja Siilinjärven Tarinaharjun parantola.  Tiiliä käytettiin myös omalla kylällä rakentamiseen.  Tiilien kuljetus tapahtui myös vesistöreittejä hyödyntäen.  Räisäsillä oli omat alukset, jotka liikkuivat soutaen ja purjeita käyttäen.

Eri puolilla kylää on ollut kivilouhoksia.  Ensimmäinen toimintansa aloittanut louhos on ollut 1920-luvulla Ollinvuoressa.  Sieltä louhittuja kiviä vietiin vesitse Varkauteen.  Muita kivilouhoksia on ollut Pöljänniemellä, Pursumäellä ja Onkimäellä.  Kivilouhinta työllisti merkittävästi kyläläisiä aina 1960- luvulle saakka. Kiviä vietiin lähikaupunkeihin Varkauteen, Kuopioon, Savonlinnaan, Joensuuhun ja Iisalmeen. Tässä mainintoja, mihin on käytetty Soinilansalmelta louhittuja kiviä:  Kuopion Yliopistollisen keskussairaalan ja Leppävirran sairaalan vanhanpuolen rappukivet, Pieksämäen ja Hyvinkään torien laattakivet, hautakivet, hautojen reunakivet, katujen laitakorokkeita, kivinavetat ja TVH:lle sillantekokiviä.  Kannattaa myös mainita Pöljänniemen louhokselta louhittu muistomerkkikivi, v.1918 vakaumuksensa puolesta kaatuneille.  Muistomerkki sijaitsee Leppävirran kirkonkylällä.

MENETTÄMISEN AJAT

Soinilansalmen historiassa on ollut myös päiviä ja aikakausia, jolloin on koettu menettämisen tuskaa ja surua.  Historia kertoo vuodesta 1868, jolloin elettiin suuria nälkä vuosia  ja tappavat sairaudet raivosivat koko maassa.  Nälkävuodet ajoivat ihmisiä pohjoisesta etelään etsimään ruokaa ja toimeentuloa.

Soinilansalmelle kulkeutui myös ihmisiä pohjoisesta, Oulun ja Vaasan lääneistä, jotka olivat lähteneet etsimään kanavatöitä Varkaudesta.  Valitettavasti monelta pohjoisen matkaajalta matkan teko päättyi ikävällä tavalla.  Soinilansalmen ympäristössäkin teillä makasi sairaita ja kuolleita ihmisiä, joita kyläläiset hoivasivat ja kuljettivat koteihinsa.  Maaliskuussa 1868 avattiin Nyhermä-nimiselle paikalle köyhäinhoitolautakunnan kehotuksesta sairastupa.  Sairastuvassa hoidettiin 3 kk ajan 185 potilasta, joista kuoli 60 ja ennen sairastuvan toiminnan aloittamista oli kuollut 17 henkilöä.  Kuolleiden joukossa oli niin kyläläisiä kuin kulkijoita pohjoisesta.

Toinen vaikea aika elettiin sotavuosina 1939 – 1944.  Sota-aika vaikutti kaikkeen elämään kylällä.  Sotaväki-ikäiset miehet kutsuttiin Isänmaan puolustukseen ja he, jotka jäivät kotikunnaille, hoitivat kaikki ne työt, mitä arkielämään kuului. Kylällä toimivat aktiivisesti lotat, jotka huolehtivat siirtoväen muonituksesta ja hyvinvoinnista.  Kylän naiset, vanhat miehet ja nuoret pojat joutuivat osallistumaan mottitalkoisiin.  Halkojen tarve oli sota-aikana suuri ja kaikkien työpanosta tarvittiin.  Sota vaati uhrinsa ja soinilansalmelaisia kaatui sodassa 13.  Jälleen rakentaminen sodan jälkeen toi vielä pitkään niukkoja vuosia.

Lähihistoriassa mainittavia menetyksiä olivat Pöljänniemeltä kyläkaupan loppuminen vuonna 1974 ja Soinilansalmen kansakoulun lakkautus 1969.  Varsinkin koulun lakkautus lamaannutti kyläläisiä ja se näkyi mm. kylän toiminnan hiljentymisenä.  Mutta tuo hiljentymisen aika on voitettu ja kylämme elämä on vilkasta ja tapahtuma rikasta.  Viime vuodet, jona aikana olemme organisoineet kesäajan mittavan tapahtuman Parkkolansaaren soudun ja talvitapahtuman TalviTemppelin,ovat jääneet uusille historian-lehdille, joita tulevat sukupolvet vielä ihaillen ihmettelevät.   Ja ideat eivät lopu, tästä osoituksena uusi ponnistus kulttuurin saralla; Vetten päällä-tapahtuma. Sopii vain veikkailla, jääkö se yhteen kertaan vai onko Vetten päällä-tapahtumalle viitoitettu tie, jonka askeleissa kuljemme tulevaisuudessakin.